Tutkimuspoiminnat III: Jeditemppuja ja pirtelöitä

Kuvan lähde

Mitä sinä ajattelet kun näet tai syöt ns. dieettiruokaa? Jotain mistä on tarkoituksella prosessoitu mahdollisimman vähäkalorista, vähärasvaista ja vähäherkullista? Itselläni käy usein niin, että jos tuotetta hypetetään sen kevyydestä ja vähäkalorisuudesta ja terveellisyydestä, ei se nälkä ja ruoanhimo lähde hirveän helposti. Kunnon mättösafka jonka taas tiedän olevan suorastaan pahasta? Se täyttää. Kyllä me kaikki tiedämme, että kaikki mikä maistuu hyvältä, on vähän vähemmän terveellistä. Siihen on syynsä. 

Ajatuksemme ruoasta voi muokata sitä kuinka kehomme siihen reagoi. Tämän kuukauden tutkimuspoiminnat koskevat hämmentäviä yhteyksiä mielemme ja kehomme välityksellä ruokaa syödessä. Kehomme jostain syystä hämmentyy ja tottelee ajatuksiamme syödystä sen sijaan mitä oikeasti lapamme sisään. Päivän päätutkimuksena on hieno pirtelötutkimus, ja asiaa tuetaan myös hassujen makeutusainekokeilujen kautta. Jos tutkimusmenetelmät itsessään eivät kiinnosta, kelaa hieman ja katso johtopäätöksiä artikkelin lopusta!

Crum ja kumppanit tekivät vuonna 2011 mielenkiintoisen tutkimuksen. He tutkivat kehomme nälkähormonin eli greliinin muutoksia kun vedämme mukillisen ihanaa pirtelöä. Jujuna oli se, että vaikka juoma pysyi saman, toiselle ryhmälle uskoltetiin sen olevan ns. ”laihdutustuote” vähine kaloreineen, toisille taas sanottiin että kyseessä on mässäilevä kaloripommi. Ja kumma kyllä kehomme reaktio oli näissä tapauksissa erilainen.

METODIT

Eli 46 koehenkilöä, iältään 18-35v ja painoltaan ihan normaalin kokoisia, kutsuttiin vierailulle kahdesti niin että vierailujen välillä kului yksi viikko. Tyypit olivat paastonneet yön yli, eivätkä kantaneet diabetestä tai muutakaan tutkimukseen vaikuttavaa ongelmaa. Joskin näiden henkilöiden sukuhistoriaa ei tongittu sen enempää. Kuitenkin, heille kerrottiin että koehenkilöille maistatetaan molemmilla kerroilla erilaiset (maultaan ja ravintokoostumukseltaan) pirtelöt, joiden tarkoitus oli kuulemma tarkastella makukokemuksia ja kehon reaktioita niihin. Toinen pirtelöistä sisälsi 140kcal, toinen 620kcal. Nämä pirtelöt on nähtävillä kuvissa alapuolella:

Kuvien lähde

Totuus on kuitenkin se, että pirtelö oli yksi ja sama. Vaikka oikean pirtelön kalorimääriä ei tutkimuksessa paljastettu, voisin veikata että se on jossain näiden kahden välimaastossa, eli noin 300kcal paikkeilla. Ekat mittaukset tehtiin jo 40 min ennen pirtelön juomista, jolloin koehenkilöt saivat kuulla ja lukea tietoa pirtelöstä.  Juoma vedettiin 40 min tämän tarkastelun jälkeen. Mittauksia tehtiin vielä puolen tunnin päästä juomisesta. Mittailun kohteena oli greliinitasot ja nälkä. Pirtelön jälkeen kyseltiin myös mausta ja yksilön ruokarajoituksista.

MIKÄ GRELIINI?

Haluan nopsaa käydä tämän läpi niille jotka eivät tiedä. Eli greliiniä kutsutaan usein nälkähormoniksi. Greliini on linkki vatsan ja aivojen välissä. Silloin kun ruokaa ei ole, keho alkaa puskea  greliiniä joka sitten kertoo mielelle ja hermostolle että nyt on nälkä. Greliini voi toimia myös säännöllisesti. Esimerkiksi aamulla herätessä greliinipitoisuudet lähtevät nousuun, samoin greliiniä usein erittyy jo ennen ateriaa etenkin jos sinulla on säännölliset ruokailuajat tai tiedät sen että ruokaa on pian tulossa.

Okei, mitä greliini tekee? Se lisää ruokahalua, ja saa sinut hinkuamaan korkea-energistä ruokaa, eli kaikkea mättösafkaa. Koska selviytymisesi kannalta olisi parempi syödä hyvin ja paljon.  Greliinin erittyminen saa myös aikaan hormonireaktioita, ja kasvuhormoni sekä  IGF-tasot lähtevät nousuun, jotka ovat merkittäviä tekijöitä kehon proteiinitasapainossa. Tämän takia syöminen vasta myöhemmin syömisen jälkeen (½-2h) voisi välillä olla ihan fiksuakin. Sen lisäksi greliini osallistuu sokeritasapainojen säätelyyn, korjailee sydän ja verisuonijärjestelmiämme, ja tukee vastustuskykyämme! Greliini voi jotenkin kummallisesti toimia myös masennuslääkkeenä. Älkää kysykö miten. Kuitenkin yhteys lohtusyömisen sekä ns. palkkiosyömisen ja ahmimisen ja greliinin välillä on hyvinkin mahdollinen. 

Tiivistettynä, kun maha on tyhjä, erittyy greliiniä ja nälkä syntyy. Kun syöt greliinitasot tippuvat ainakin reilu tunniksi ruoan määrästä riippuen ja palaavat sitten lähtökuoppiin.

TULOKSET

Mättöpirtelö sai odotuksemme korkeammalle. Se siis nosti greliinitasot huomattavasti korkeammalle kuin terveyspirtelö. Samoin se myös romahdutti greliinitasoja huomattavasti enemmän. Fysiologisesti olimme siis paljon tyytyneempiä ja enemmän ”täynnä” kuin terveyspirtelön kanssa, jonka vaikutukset greliinitasoihin jäivät aika mitättömiksi. Nälän kokemuksissa ei kuitenkaan eroja niinkään ollut, kumma kyllä. 

SAMANLAISIA JEDITEMPPUJA

Tämän tutkimuksen lisäksi halusin tuoda esille nopsaan pari jännää juttua makeutusaineista. Ne voivat nimittäin myös huijata kehoa reagoimaan olemattomaan. Eli on tehty tutkimuksia siitä kuinka kalorittomat makeutusaineet vaikuttavat kehomme hormonitoimintaan, ja tulokset ovat erikoisia:

Pepino ja kumppanit huomasivat että kaloriton makeutusaine sukraloosi aiheutti koehenkilöiden (n=17) kehossa veren glukoosipitoisuuksien nousua ja tätä myötä myös insuliinireaktion.  Ihan vain koska kyseessä oli makea juoma, vaikka se ei mitään sisältänytkään. Tässä vaiheessa tulee kuitenkin jännä käänne: kyseessä oli huomattavasti ylipainoinen koeryhmä. Sitten kun sama testi on viety pienempipainoisille ja terveemmille yksilöille, samaa reaktiota ei enää nähdä. Ford ynnä muut esimerkiksi eivät löytäneet hormonitason muutoksia omalla normipainoisella koeryhmällään (n=8). Eli ylipainoisuus ja sanotaanko että liian runsas syöminen voi helpommin altistaa mielen luomaan reaktioita kehossamme niin odotuksista kuin ajatuksistakin ruoasta. 

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Eli odotuksemme ruoasta ja jopa sen maku itsessään saivat kuin saivatkin aikaan kehossa fysiologisen reaktion vaikka ruoan varsinainen sisältö saattoi vaihdella. Hassuja juttuja. Mitä nämä tutkimukset viittavaat on se, että aivoillamme on aika paljon sanavaltaa siihen miten reagoimme erilaisiin ruokiin. Makeat ja tiedostetusti suuret mätöt ja "phaat ruoat" aiheuttavat suuremman reaktion kehossamme kuin kaikenmaailman laihdutus- ja terveystuotteet. Vaikka sisältö olisikin sama. 

Tämä on pelottava ajatus kun mietitään elintarviketeollisuutta. Jos paketissa lukee että tuote on terveellinen ja sisältää paljon hypetyksiä, saako se eri reaktion aikaan kuin tuote jossa moisia väitteitä ei tueta? Jos syötämmekin kehoon törkeää sokerihuttua koska se muka on ”korkeakuituista”, ja kehomme luulee niin. Saamme vahingossa sisään aivan liikaa väärää kamaa. Samoin kärsimmekö turhaan ihan vain sen takia, että ajattelemme ruokaa vähäkalorisena ja terveellisenä sen sijaan että ottaisimme ennakko-oletuksen siitä että tulemme siitä täyteen? Asia kaipaa vielä paljon selvittelyä, mutta taitaa olla selvää että pelkästään ruoka ei vaikuta kehoomme, vaan mieli ja odotuksemme ja ajatuksemme ovat vahvasti remmissä mukana.

Lähteet:

Crum, A. Corbin, W. Brownell, K. Salovey, P. 2011. Mind over Milkshakes: Mindsets, Not Just Nutrients, Determine Ghrelin Response
Pepino, M. Tiemann, C. Patterson, B. Wice, B. Klein, S. 2013. Sucralose affects glycemic and hormonal responses to an oral glucose load.
Ford, H. Peters, V. Martin, N. Sleeth, M. Ghatei, M. Frost, G. Bloom, S. 2011. Effects of oral ingestion of sucralose on gut hormone response and appetite in healthy normal-weight subjects.